VAPAUTTA VALITA JA VELVOLLISUUTTA SITOUTUA
 
Kun oikein kunnolla miettii vapaaehtoistoimintaa ja kaikkea siihen liittyvää, niin se onkin yllättävän mielenkiintoista. Se on herkullinen sykermä vapautta valita ja velvollisuutta sitoutua. Vaikka kaikki vapaaehtoiset palokuntanaiset voivat lopettaa toiminnan milloin vain, monilla on velvollisuuden tunne olla mukana. Tai sitten heillä on sisäinen pyyteettömyyden geeni. Velvollisuus ei ole vain ”pakkoa”, vaan se on myös aitoa kuulumista johonkin ja osallistumista jonkin itselle tärkeän toteuttamiseen. On myös tosiasia, että mikään toiminta ei pyöri ilman velvollisuudentuntoisesti toimivia keskushenkilöitä.
 
 
Palokuntanaistoimintaan, kuten kaikkeen muuhunkin vapaaehtoistoimintaan kuuluu ajatus siitä, että jokaisella on vapaus valita onko mukana vai ei. Tässä mielessä vapaaehtoisuus onkin hyvin yksilöllistä ja helppoa. Jokainen voi pohtia omakohtaisesti, kuinka paljon, kuinka usein ja miten paljon haluaa olla mukana toiminnassa.
 
 
Vapaaehtoistoiminnassa on aina kyse jonkinmoisesta auttamisesta. Käytän tässä nyt sanaa auttaminen, koska en parempaa ja monipuolisempaa keksi. Sitä paitsi aika usein sana auttaminen koetaan välittämisen ja hyväntahtoisuuden kautta positiivisesti latautuneeksi. Palokuntanaiset itse puhuvat auttamisen sijaan ehkä tukemisesta, tarjoamisesta, toimimisesta, tekemisestä. Ne ovatkin parempia. Joidenkin tutkimusten mukaan vapaaehtoisesti toisten eteen työtä tekevät olisivat onnellisempia. Kun katsoo ahkeria ja uutteria palokuntanaisia, jotka pujahtavat tuiskusta ja viimasta aseman herkulliseen lämpöön, ja vieläpä vuosikymmenestä toiseen, voi uskoa noihin tutkimuksiin.
 
Ihanaa ja lämmintä joulua,
 
Suvi Almqvist
Päätoimittaja